she said she wouldn't cry that was really just a lie

Päivällä teki mieli matkustaa ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin ja mennä äidin syliin turvaan. Makasin sängyllä kippurassa ja halusin soittaa kotiin, että auttakaa. Olin niin eksyksissä ja kadonnut, että melkein tunsin oksat, joiden välistä yritin rämpiä tietäni ulos umpimetsästä. 

Välillä oli jo parempi, mutta nyt taistelen taas pitääkseni ahdistuksen loitolla. Se yrittää ottaa fyysistä muotoa, hengittäminen on vaikeaa. Väsyttää, mutta en ihan vielä uskalla yrittää nukkumista. Pitäisi-kummitus vaanii ajatuksissa ja haukkuu, ja tiedän sen olevan osittain oikeassa. Tunnen itseni pieneksi ja avuttomaksi. Tarvitsisin apua, mutta en tiedä minkälaista, keneltä ja mihin. Tuntuu vain, etten juuri nyt osaa itse. 

Avasin ikkunan saadakseni paremmin henkeä, kylmä ilma tuntuu hyvältä iholla. Mietin viimeöisiä keskustelunpätkiä erään tärkeän ihmisen kanssa. Puhuin pitkästä aikaa ääneen mm. itseni kadottamisen pelostani, jonka jostain syystä liitän mielessäni onnellisuuteen tottumiseen, tasapainoisuuteen, johon uppoaa.

Pelkään sitä, että onnellisuudesta tulee kaavamaista rutiinia, että kasvan järkeväksi aikuiseksi, unohdun tasapainoisuuteeni ja kadotan jotain itsestäni. Pelkään, että jonakin aamuna katson peiliin ja tajuan, että siellä on varsin tavallinen, keskinkertainen ihminen. Ihminen, joka ei enää itke, kun aurinko häikäisee silmiä kirpeänä syyspäivänä, eikä toisinaan kulje liian vähissä vaatteissa ulkona vain tunteakseen elävänsä, eikä tunne epämääräistä kaipausta katsoessaan ulos linja-auton ikkunasta. Pelkään, että kadotan kykyni tuntea asioita. Vaikka on toisinaan äärimmäisen turhauttavaa, ettei osaa kuvata milloin minkäkinlaista pakahduttavaa tunnetta, pelkään eniten, että menetän kyvyn tuntea sitä pakahtumista. 

Enkä nyt tällä tarkoita sanoa, etten haluaisi olla onnellinen. Pelkään vain sitä, että kaikki on niinkuin pitäisi-kummitus käskee, enkä enää kaipaa tai näe Kauneutta, joka sattuu.

Taidan olla jokseenkin viallinen.

Ulkoa tuleva ilma kohmettaa jo käsiä, mutta annan ikkunan olla yhä auki, jotta fyysinen kylmä olisi päällimmäinen tunne.