she's the top of the top she's the best, yes!

Vielä pari tuntia sitten minusta tuntui tuolta. Että olen paras ja pystyisin mihin tahansa. Kuuntelin pirteää musiikkia ja pursusin positiivista energiaa; vaikka ulkona oli pilvisen harmaata, näin vain värikkäät lehdet, jotka leijuivat kauniisti tuulessa. Ajattelin, että olen nuori, älykäs ja näytän hyvältä, ja saisin vaikka koko maailman pikkusormeni ympärille, jos se sattuisi minua huvittamaan. Olon maanisuus nauratti, vaikka olisi pitänyt tietää, mitä siitä niin usein seuraa.

Pieni hetki käänsi kaiken ympäri. Pieni muistutus siitä, miten typerä osaan olla, ja yhtäkkiä tuo aiempi olo suorastaan ivaa minua. Miten pystyit edes kuvittelemaan kaikkien noiden asioiden olevan puoliksikaan totta? Tukka on huonosti, paita rytyssä, unohdin laittaa aamulla deodoranttia, unessakin teinit pilkkaavat minua siitä, etten valmistu koskaan. Työpaikan ikkunoiden takana ulkomaailma näyttää värittömältä ja pimeältä, vaikka kello ei ole neljääkään. Kaikki ne asiat, joista minulla oli hyvä mieli, tuntuvat kääntyvän minua vastaan. Viime päivinä minua vaivanneet asiat yrittävät taas löytää tiensä pintaan, vaikka olen käskenyt niiden pysyä poissa, koska niiden pitäisi olla jo loppuunkäsiteltyjä. Vaan eivät ole. Ne huutavat päin naamaa, miten niin moni yritykseni on TURHAATURHAATURHAA. Että olen tuomittu epäonnistumaan tietyissä asioissa jo sillä hetkellä, kun päätän yrittää. Ja ettei minusta tule tämän parempi, vaikka tiedostan puutteeni. Koska en ole tarpeeksi hyvä muuttuakseni.

En kuitenkaan ole valmis alistumaan tuon ivan ja ryöpytyksen alle, vaan taistelen vastaan - ihan vaikka siksi, että on perjantai. Olisi niin helppo alistua ja vaipua tympeyteen, mutta olen tämän viikon osalta jo kurkkuani myöten täynnä turhautumista ja alistuneisuutta. Päätän nousta alivoima-asemastani jättämällä otsikoksi lainauksen salaiselta anti-angstauslääkkeeltäni sen sijaan, että olisin lainannut Zen Cafén kappaletta Laiska, tyhmä ja saamaton. Seuraavaksi aion hakea juoma-automaatista energiajuomaa ja ihailla aiemmin päivällä ostamaani pinkkiä meikkilaukkua. Sen sisäpinnassa on ihania erivärisiä palloja. Aseeni ovat yksinkertaiset mutta voitokkaat, luulen.

Tätä kirjoittaessani tuo maniahuumasta seurannut henkistä krapulaa muistuttava olo on jo haalistumassa: nauroin juuri huonolle murrevitsille. Ääneen. I'm back in the game, baby!