and the street is singing with my feet

Kuukausi ja kolme päivää sitten palasin. Toisaalta on kuin en olisikaan ollut poissa, alkukesä on vain kadonnut johonkin. Toisina hetkinä tuntuu oudolta, että olen taas Tässä. Tässä, niin kuin en olisi lähtenytkään, vaikka olin Muualla niin monta aikaa, niin monen tapahtuman, tunteen, hetken ajan - tai siltä se ajoittain tuntui, vaikka oikeasti aikaa ei kulunut kuin muutama viikko. Poissaolo ei avannut vain hengitysteitä, se avasi myös silmät. Palattuani näin ihmisten kasvoista, eleistä, sanoista niin paljon enemmän. Tiedän nyt, ettei minun tarvitse olla huolissani. 

Taannoin kävellessäni keskellä yötä kotiin riisuin kengät ja sukat tunteakseni kadun jalkojeni alla. Minun katuni vasten minun jalkojani. Asfaltin ihana viileys, kesäyön lempeä raikkaus. Olin unohtanut, miten paljon rakastan kesäöitä. Hyvästä ja helposta seurasta keventynyt olo, juuri oikea kappale iPodilta, paljain jaloin käveleminen, tutut halkeamat katukivetyksessä  - kuinka yksinkertaisista asioista voikaan olla niin suunnattoman onnellinen.