whatever gets you through today

Kun on tarpeeksi monta päivää elänyt stressissä siitä, ettei oikeastaan saisi ajatella mitään muuta kuin Sitä Yhtä Asiaa, jonka deadline lähestyy mutta valmistuminen ei, pienenkin hetken sallittu lusmuilu tuntuu varsin ylelliseltä.

Koska tänään on tiedossa ahkerointia ahkeroinnin jälkeenkin, päätin sallia itselleni aamiaishetken Wayne'sissä. Siinä yhdessä tietyssä, jossa on paras lehtivalikoima ja usein myös paras musiikki.

Iso latte kanelisiirapilla rasvattomaan maitoon ja kylmäsavulohivoileipä; Duffyn miellyttävän pehmeä ääni (musiikkivalikoima ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä), ihana, kiiltäväsivuinen muotilehti täynnä kauniita ja kalliita asioita. Lehdessä oli juttu kaupungista, jonne matkustan keväämmällä, kahvi maistui juuri oikealta ja maitovaahdon määrä oli optimaalinen. Kun lähdin kahvilasta kohti yliopistoa, iPod shufflasi minulle Foo Fightersin Everlongin, yhden tämänhetkisistä suosikkienergisointikappaleistani. Nuolin huulilleni sataneet räntälumihiutaleet, vaikka niissä onkin pakokaasuja ja muita ilman epäpuhtauksia. Sää oli mitä epämiellyttävin, mutta kofeiinintäyteinen mieleni näki sulassa lumessa ja loskassa vain kevään merkkejä. Oli vapauttavan tyhjä ja innostuneen täysi olo yhtä aikaa.

Nyt on kuitenkin aika lopettaa haihattelu (ainakin teoriassa) ja palata jälleen Sen Yhden Asian pariin. Olkoon tämä teksti muistutuksena siitä, että ainakin juuri nyt uskon tuon Asian valmistuvan. Pian.

Ps. Useista tuotemerkkimaininnoista huolimatta tämä ei ole maksettu mainos.