and the street is singing with my feet

Kuukausi ja kolme päivää sitten palasin. Toisaalta on kuin en olisikaan ollut poissa, alkukesä on vain kadonnut johonkin. Toisina hetkinä tuntuu oudolta, että olen taas Tässä. Tässä, niin kuin en olisi lähtenytkään, vaikka olin Muualla niin monta aikaa, niin monen tapahtuman, tunteen, hetken ajan - tai siltä se ajoittain tuntui, vaikka oikeasti aikaa ei kulunut kuin muutama viikko. Poissaolo ei avannut vain hengitysteitä, se avasi myös silmät. Palattuani näin ihmisten kasvoista, eleistä, sanoista niin paljon enemmän. Tiedän nyt, ettei minun tarvitse olla huolissani. 

Taannoin kävellessäni keskellä yötä kotiin riisuin kengät ja sukat tunteakseni kadun jalkojeni alla. Minun katuni vasten minun jalkojani. Asfaltin ihana viileys, kesäyön lempeä raikkaus. Olin unohtanut, miten paljon rakastan kesäöitä. Hyvästä ja helposta seurasta keventynyt olo, juuri oikea kappale iPodilta, paljain jaloin käveleminen, tutut halkeamat katukivetyksessä  - kuinka yksinkertaisista asioista voikaan olla niin suunnattoman onnellinen. 

I have birds in my sleeves and I wanna rush in with the fools

Pieni Kissa haastoi minut tehtävään, jossa pitäisi valita kasvot. Jos saisin valita kenen tahansa kasvot, kenen valitsisin?

Kysymys on helppo: en vaihtaisi omiani pois. Kasvoni eivät suinkaan ole täydelliset, mutta ne ovat minun, ja pidän niistä. 

Se oli minun nenäni, joka hengitti aurinkoa ja merta tänään (kyllä, on edelleen sama päivä, sillä en nukkunut viime yönä), ne olivat minun silmäni, jotka tulvivat yli Slow Shown ja Fake Empiren soidessa, minun huuleni, jotka eivät onnistuneet pidättelemään loputonta nauruhysteriaa aamuyöllä. 

Jos saisin yhtäkkiä jonkun toisen äärettömän kauniit kasvot, se muuttaisi lähes väistämättä suhtautumistani itseeni. Jos peilistä katsoisi yhtäkkiä Scarlett, Natalie tai Keira, kuinka voisin olla muuttumatta? Jos valitsisin tarkoituksella itselleni jonkun muun kasvot -- entä jos kasvojen takana ei enää olisikaan se sama minä? Entä jos en enää olisikaan se, jonka posket tänään hehkuvat auringosta ja innostuksesta ja alkoholista ja jonka pää on vieläkin pyörällä Elämästä ja Asioista; joka tuntee juuri näin (paljon) juuri nyt? 

Mitkään, kenenkään kasvot eivät olisi sen arvoiset. 

Ps. Kuinka paljon on mahdollista sanoa vain tarttumalla käteen oikealla hetkellä?